Joonas

Edellytän hyvältä sarjakuvalta muutamia perusasioita. Tarinan kuljettamisen pitää toimia, hahmojen on oltava mielenkiintoisia ja moniulotteisia minkä lisäksi piirrosjäljen täytyy olla selkeää. Viimeksi mainittu tarkoittaa kohdallani jonkinlaista realismia. Vaikka itse sarjakuva sijoittuisi "ankkalinnaan", täytyy mittasuhteiden eri asioiden välillä pysyä kunnossa. Tästä kaikesta seuraa, että olen melko perinteisen sarjakuvataiteen ystävä. Luultavasti tässä blogissakin keskitytään jossakin 1940- ja 1970-lukujen välissä julkaistuun materiaaliin.

Tällä kertaa luin läpi, jo kolmatta kertaa, Veikko Savolaisen klassikkoa Joonas. Arktinen Banaani julkaisi "Sarjakuvaklassikot 1" kirjassaan neljä Joonaksen seikkailua, jotka on alun perin tehty noin 20 vuoden aikana. Tästä klassikosta jää ensimmäisenä mieleen huumori, jota viljellään varsinkin tarinassa "XXXXXX". Joonas myydään ruhtinattaren haaremiorjaksi ja lisämausteensa soppaan tuovat hypnoosi sekä erilaiset muistinmenetykset. Koska jutuissa on hyvä juoni ja sivuhenkilötkin saavat kosolti tilaa, on Joonas mukava lueskella useampaankin kertaan.

Veikko Savolaisen mestarillinen ote pitää otteessaan. Piirroksien puolesta Joonasta voi verrata vaikka etsivä Rip Kirbyyn, joka oli Alex Raymondin käsialaa. Suomalaisella sarjakuvalla ei ollut Savolaisen suhteen mitään hävettävää amerikkalaisille esikuvilleen. Tämän sarjakuvaklassikon neljä juttua ovat ehkä sisällöllisesti mielikuvituksellisia, mutta kuviltaan hyvin realistisia, sitä huumoria unohtamatta!