keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Pecos Bill

Nyt lainataan surutta Wikipediaa;


Pecos Bill on amerikkalaisen kansantarun sankarista tehty italo-western-tyylinen lännensarjakuva. Sarjakuvan loivat käsikirjoittaja Guido Martina (1906 - 1991) ja kuvataiteilija Raffaele Paparella (1915 - 2001) vuonna 1949.

Sarjakuvan Pecos Bill on älykäs heikkojen puolustaja ja pahan vastustaja. Hän vastustaa tuliaseita ja käyttää vain lassoa, missä hän onkin erityisen taitava. Apunaan hänellä on Davy Crockett ja Calamity Jane, jotka vastaavat todella eläneitä henkilöitä vain nimeltään. Tosin pulska Davy Crockett kehuskelee usein Alamo-tarinoillaan. Pecos Billin rakastettu on Sue Nopsajalka tarussakin.

Lehti oli suosittu Suomessa 50-luvulla. Se ilmestyi a5-koossa joka toinen aukeama värillisenä. Sarjaa piirsi usea piirtäjä, muun muassa tunnettu Hugo Pratt. Lehteä julkaistiin Suomessa 322 numeroa. Kustantaja oli aluksi Artko Oy, mutta vaihtui 1954 Kustannus oy Pecos Billiksi, joka julkaisi myös Korkeajännitystä. Vuodesta 1962 vuoteen 1974 lehteä julkaisi Sarjakustannus Oy. Sen jälkeen yhtiö julkaisi vuosina 1981 ja 1982 sarjakirjan ja vuonna 2002 julkaistiin kaksi nostalgianumeroa ensimmäisistä Pecos Bill -lehdistä.


Tämä käsiini osunut kappale on numero 11 vuodelta 1969. Kuvallisesti Pecos Bill muistutti tuolloin ensimmäisiä Aku Ankan taskukirjoja, joka toinen aukeama oli nimittäin värillinen ja joka toinen mustavalkoinen.

Itse pidän kovasti tästä ideasta, sillä se tuo itse tarinaan omalaatuisen vivahteen. Mitä sitten tarinaan tulee, niin se on osa jatkokertomusta "Kultaisen kaupungin vampyyrit". Tosin lehden kannessa puhutaan hauskan painovirheen takia Kultaisen kupungin vampyyreistä!


Pecos Bill kokee tuimia taisteluita hyvien ja pahojen intiaanien kera ratkaisten kaikki ongelmat....loppujen lopuksi. Hyvin selkeää sarjakuvaa, jota kyllä pystyy lukemaan muutamia kertoja kyllästymättä.

Keskiaukeamalta löytyy kaunis prinsessa Altamaha, jonka kuva on mukamas Pecos Billin kokoelmasta. Nostalgisuutta lisää alalaidan teksti, joka teitittelee lukijaa. Tätä kaunista tapaa ei juuri näe sarjakuvissa tätä nykyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti