keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Barelli


Satunnainen lukija voi Barelli-sarjakuvaa selaillessaan luulla katsovansa Tinttiä. Herra de Moor nimittäin työskenteli vuodesta 1950 lähtien Hergen studioilla ja omaksui erittäin hyvin mestarin tyylin. Barelli on erittäin pikkutarkasti piirrettyä sarjakuvaa, jonka käsikirjoituksessa kukkii hyväntahtoinen huumori. Roistoja toki on, mutta hekin lähinnä naurettavia lurjuksia.

Barelli itsessään ei ole mikään nyrkkisankari tai asetta heiluttava salapoliisi, vaan hieman Tintin tyylisesti hän ratkaisee ongelmat joko tuurilla tai taidolla. Mukanaan hänellä on vaihteleva joukko apureita tarinoiden tapahtuessa usein eksoottisissa maissa.

Kuten niin monet omat suosikkini, kuuluu herra Barelli vanhan ajan sarjakuviin. Niissä ei pahemmin moralisoitu tai otettu kantaa maailman tapahtumiin, vaan tarinat kulkivat selkeästi alusta selkeään loppuun. Eri etsinet ryhmät kuvattiin kärjistetysti, joten halutessaan näistä albumeista löytää helposti rasistia luonnehdintoja. Täytyy kuitenkin muistaa jatkuvasti, että kyse on oman aikansa viihteellisestä tuotteesta. Sitä ei auta tarkastella meidän aikamme moraalikäsitysten pohjalta. Sen sijaan on lupa nauttia Barellin tapauksessa Bob de Moorin tarkasta kynästä ja reippaista seikkailuista.