Mustavalkoinen julkaisutapa sopi omasta mielestäni oikein hyvin näihin tarinoihin, joissa paha on todella pahaa ja hyviä ei oikeastaan olekaan. Valot ja ennen kaikkea varjot leikkivät oikein mainiosti korostaen tarinoiden käänteitä. Enimmäkseen jutut koostuvat reippaasta mäiskinnästä, jota perustellaan milloin milläkin verukkeella.
Joku varmaan haluaa löytää näistä Kung Fun tarinoista enemmän kuin alkuperäiset käsikirjoittajat ja/tai piirtäjät ovat niihin laittaneet. Itse koin tämän lehden kunnon toimintasarjiksena, jota lukiessa saattoi heittää turhat ajatukset nurkkaan ja vain nauttia tapahtumien tuoksinasta.
Esimerkkikuvat on vuoden 1975 numerosta 11, jossa mm. juuri Rautanyrkki esiintyi kertoen hieman siitä, mitä hänen nimensä taustalla oli. Shang-Chi on myös kunnon sankari, joka mätkii, pätkii ja taittelee roistoja suurin piirtein toinen käsi selän takana. Toki joku erityisen taitava kaveri aina silloin tällöin yllättää hänetkin, mutta loppujen lopuksi Shang-Chi vie aina voiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti