Viime vuoden syyskuussa kuollut alankomaalainen Dick Briel tuli tunnetuksi lähinnä "Professor Julius Palmboom" -sarjiksistaan. Suomeksi näitä tarinoita ilmestyi "Professori Palmupuu" -nimellä. Kovin tuottelias ei Briel Palmupuunsa kanssa ollut, sillä kokonaisia tarinoita ehti ilmestyä vain neljä.Palmupuu on älykäs mies, joka ei tietysti professorin kyseessä ollessa ole mikään yllätys. Yhdessä hieman hitaammin reagoivan kumppaninsa kanssa he selvittävät arvoituksia, jotka kuuluvat jonkinlaisen science fictionin piiriin. Tacho-kasvin arvoituksessa eräs mies on saanut uskomattomat muusikon kyvyt erään Etelä-Amerikasta löydetyn kasviuutteen avulla. Tämä Brielin järjestyksessä ensimmäinen albumi on vanhanaikaisella tavalla viehättävä. Toimintaa on juuri sopivasti, juonen kuljetus on sujuvaa ja ennen kaikkea tarina itsesssään onnistuneen jännittävä.
Piirroksiltaan Palmupuu on ajoittaan silkkaa Tinttiä ja tämä on pelkästään positiivinen toteamus. Kuvat ovat realistisia, joskin henkilöhahmot Tintin tavoin rajusti tyyliteltyjä. Käsittääkseni nämä sarjakuvat sopivat melkein kaikenikäisille, mutta toki väkivaltaakin mahtuu mukaan. Parhaiten Professorimme puhuttelee tuossa aikuisuuden kynnyksellä. Siinä iässä ainakin itse tulin nauttineeksi suorastaan yliannostuksen tieteistarinoita muodossa jos toisessa.Professori Palmupuun seikkailut kannattaa ehdottomasti korjata divarin alelaarista mukaan. Niistä ei varmaan koskaan tule mitään suurta keräilykohdetta, mutta sopivina annostuksina niiden nauttimista voi suositella milloin vain.